Kainuun Hiihtoseura ry on vuonna 1931 perustettu kajaanilainen hiihtourheiluseura, joka järjestää aktiivisesti harraste- ja kilpailutoimintaa kaikenikäisille niin talvella kuin kesälläkin. Seuran jaostot ovat Maastohiihto sekä Mäki ja yhdistetty.

Historia

HISTORIAA


Kajaanissa on harjoitettu hiihtoa kilpailumielessä jo yli sata vuotta. Aluksi toimivat kilpailujen järjestäjinä paikalliset kauppiaat ja VPK. Vuonna 1911 perustettu Kajaanin Kipinä otti talvilajit ohjelmaansa nimikkeellä talviurheilujaosto. Jaoston toimintaan kuului hiihdon lisäksi luistelu, jolle harjoitus- ja kilpailuolosuhteet luotiin Kaupungin lammen jäälle. Vuonna 1922 aloitettiin Kainuuun Talvikisojen pitäminen. Kilpailut saavuttivat järjestelyjen ansiosta sellaisen maineen, että Suomen Hiihtoliitto uskoi vuoden 1923 SM-hiihdot Kajaanille. Järjestelyissä oli mukana Kipinän ja Kaupungin lisäksi  useita järjestöjä ja yhteisöjä. Järjestöistä on mainittava erikseen Suojelukuntajärjestön paikallinen osasto. Hiihtotoiminta oli puolustuskuntoa ylläpitävälle yhteisölle myötäsyntyistä. Kainuun Rajavartioston mukana olo oli myöskin merkittävä.
Kilpailutoiminta oli kuitenkin koko Kainuuta ajatellen varsin vähäinen, joten SM-lajien ohessa kilpailtiin myöskin Kainuun piirin mestaruuksista. Vuosi 1926 oli yhtä vähäluminen kuin vuosi 1923 ja etelämmäksi myönnettyt SM-hiihdot oli osittain peruttava ja siirretty Kainuun Talvikisojen yhteyteen. Täällä ratkaistiin mäen ja yhdistetyn Suomen mestaruudet. Mäki olirakennettu Tullikallion rinteeseen Kajaaninpuutavara OY (myöhemmin Kajaani Oy ja nykyisin UPM-Kajaani) lahjoittamasta puutavarasta. Kilpailujen järjestelyistä vastasivat Kipinän TALVIURHEILUJAOSTON lisäksi Suojeluskunta ja Kainuun Rajavartiosto.

KAINUUN HIIHTOSEURAN PERUSTAMINEN: MENESTYSTÄ JA "MAAILMANVALLOITUSTA"


Kainuulaiset hiihtäjät olivat kulkeneet eri puolilla maatamme jäjestettyihin kilpailuihin kuka mitenkin. Junalla tai hiihtäen! Joukkuelajeihin ei saatu edustuksia. Kainuulaiset  menestyivät yksilökilpailuissa kuitenkin niin hyvin, että joukkueena olisi mitaleita tännekkin tullut, mutta yhteisesiintyminen ei seuroihin kuuluvina tullut kysymykseenkään. Vuonna 1930 järjettettyjen Kainun Talvikisojen yhteyteen oli kutsutttu erityisesti Paltamon, Ristijärven ja Sotkamon edustajia tarkoituksena uuden seuran perustaminen. Paikalla oli kuitenkin "kokouskuntoisia" edustajia vähän, joten uuden seuran perustamisesta ei tullut mitään.
Uusi yritys tehtiin vuonna 1931. Ensimmäisestä yrityksestä viisastuneena oltiin hankkeeseen paneuduttu perusteellisemmin ja maaliskuun 21 päivänä 1931 voitiin allekirjoittaa KAINUUN HIIHTOSEURAN perustamiskirjat. Seura rekisteröitiin ja kainuulaiset huippuhiihtäjät saivat oman yhteisönsä, jonka nimissä lähdettiin valloittamaan Suomea. Vuonna 1934 hiihdettiin ja hypättiin Kainuun Talvikisoijen kilpailuja jo Vimpelinvaaran maisemissa. Kipinän talviurheilujaoston jääminä oli Kainuun Hiihtoseuran ohjelmassa myöskin pikaluistelu. Luistelualueen kunnostus kaupunginlammen jäälle oli kuitenkin niin vaativa ja aikaa vievä urakka, että hiihtoväki luopui siitä ja luisteluintoiset joutuivat perustamaan oman seuran. Kajaanin Luistelijat perustettiin vuonna 1937. Vaikka Vimpelinvaaran kisa-areena oli ollut jo käytössä, niin "lumettomana" talvena 1937 jouduttiin Suomen Mestaruushiihdot jäjestämään Matinmäen kirkkoahon maisemissa kilpailukeskuksena Suojeluskuntapiirin talo Suojala. 12.-14.2.1937 pidettyjen kisojen laduista vastasi Kainuun Rajavartiosto. Vaikka Kajaanissa oli pidetty jo useita SM-tason hiihtokilpailuja, niin nämä kilpailut olivat seuran ensimmäiset.
Yleisen sarjan 17 km:n matkalla oli mukana Jaakko Juntunen, Frans Heikkinen ja Arvo Haataja. Seurojen välisessä välisessä kilpailussa KHS sijoittui viidenneksi yhteisajalla 3.17.23.
Yhdistetyssä kilpailussa Eino Hyyryläinen, Onni Bovellan (Palaste) ja A. Olaste edustivat seuraa kunniakkaasti. Samoin yleisen sarjan mäkikilpailuissa. Nuorten, naisten ja ikämiesten sarjoihin osallistui myöskin menestysekäs joukko hiihtoseuralaisia. Joten laajalla sektorilla isäntä seura oli näkyvästi mukana.
50 km:n voiton vei Pekka Vanninen, aika 3.19.15 ja KHS:n edustajat löytyivät Hannes Tikkasen johdolla 20-tilan huonommalta puolelta noin 20 minuuttia Vannista hitaampina.

Lahden MM- kisoissa vuonna 1938 oli Kainuun Hiihtoseuralla edustava joukkue. Maastohiihtoon ( silloiseen murtomaahiihtoon) osallistuivat Frans Heikkinen, Kalle Heikkinen, Jaakko Juntunen ja Sulo Ohtonen.
Yhdistetyn miehemme Eino Hyyryläinen, Onni Bovellan, Kai Hortlirlg ja S3uli Kemp- painen täydensivät KHS:n edustusjoukkoa.

Sota-aika sotki yhtähyvin Kainuun kuin myöskin koko Suomen urheiluelämää. Monet urheilijat joutuivat, etenkin hiihtäjät kaukopartiotehtäviin vaikeissa olosuhteissa. Sotatantereille jäi nuori kuhmolaistunut opettaja Frans Heikkinen. Hän oli lupaavimpia hiihtäjätulokkaita, mutta elämänpyärä pysähtyi sankarivainajien joukkoon.

Hiihtotoimintaa yritettiin elvyttää muunmuassa siten, että vuonna 1941 järjes- tettiin Kajaanissa Kainuun nuorten talvikisat. Osanottajia peräti 256. Kaukopartiotehtävissä kuntonsa säilyttänyt Sulo 0 h t o n e n voitti vuosina 1943 ensimmäisen Suomen mestaruutensa 50 km:n matkalla. Seuraavina vuosina tuli "muita" mitalisijoja kunnes vuonna 1947 hän uusi 50 km:n voiton. Hän kuului SHL:n valmennusryhmiin, mutta vuoden 1948 OK- joukkueseen hän ei kuitenkaan päässyt. Supliikkimiehenä ja mestarihiihtäjänä hän sitävastoin kierteli pohjoismaisissa kilpailuissa kutsuttuna. Menestyen niissä vaihtelevasti.
Nokian SM- kilpailuissa hän jäi mielimatkallaan kolmanneksi ja toisiin SM- hiihtoihin hän ei työesteiden takia voinut osallistua. "Kajaanin markkinat ovat niin tärkeät, että siellä pitää olla tekemässä kauppaa".

Vuonna 1947 aloitettiin Kainuussakin Loppiaisena hiihdettävät maakuntaviestit. Kaksissa ensimmäisissä kisoissa Sulo Ohtosen rooli oli ratkaiseva. Karhun voimillaan hän oli pitelemätön maantiehiihdossa. Kainuun Hiihtoseuran voittoa vuosina 1948 vähäteltiin;" taaskin KHS voitti Sulo Ohtosen ansiosta". Toinen sankari maakuntaviestin ratkaisija oli Eemil Härkönen. Hänenkin taitonsa jäisellä, polanteisella maantiellä oli vertaansa vailla.
Kainuun Hiihtoseura joutui usein taipumaan Sotkamon Jymyn ja Kuhmon Kivan taistellessa paremmuudesta. 1950- luvun alkuvuosina liittyi seuran jäseniksi Jormuan Kiriä edustaneet Leinoset. Tähän veljessarjaan kuului neljä hiihtävää miestä. Kalle, Reino, Veikko ja Martti. Vuonna 1955 viestin ratkaisijaksi nousi Reino Leinonen, mutta ansio kuuluu myöskin joukkueen tasaisuudelle.

PUJOTTELUTOIMINNAN VIRIÄMINEN JA SEURAN LAMAKAUSI


Kajaanin Seminaarin nuoremmaksi liikunnan lehtoriksi oli muuttanut Antero Kekkonen. Hän oli kiinnostunut pujottelutoiminnasta ja Vimpelinvaaran rinteeseen raivattiinkin rinne 1940-50 vuosikymmenen vaihteessa. Oivallisena harrastajaparina hänellä oli Onni Palaste. Hänethän muistamme yhdistetyn- ja mäenlaskun taitajana.

Pujotteluinnostuksen viriämisen myötä seuraorganisaatiota laajennettiin ottamalla toimintalajeiksi hiihto-, mäki- ja pujottelu. Vuonna 1951 pidettiin ensimmäiset pujottelukilpailut, joihin osallistui nimekäs laskijajoukko Tauno Juurtolan johdolla. Kainuun Hiihtoseuraa edustivat kilpailuissa P.Sairo ja Antero Kekkonen. Onni Palaste oli jo siirtynyt Vuokatin Urheiluopiston johtoon ja hän edusti Sotkamon Jymyä .
Naisten sarjassa nähtiin mm. monivuotinen Suomen mestari Maija Savolainen ja KHS:n Aini Lappalainen.
Pujottelussa Seppo Leinonen voitti 1954 poikien Suomen mestaruuden. Poikien mestaruuteen ylettyi vuonna 1955 KHS:n Matti Ipatti. Vimpelinvaaran rinne tuotti "tulosta" , niin kuin seurassa oli uskottukin !

Hiihtotoiminnan lamakausi sattui viisikymmentä luvun alkuvuosiin. Sulo Ohtonen oli siirtynyt nuorten ohjaajaksi, mutta tulokset alkoivat näkyä vasta vuosien perästä. Kainuun maakuntaviestin menestysvuodet olivat takana ja seuran joukkue kilvoitteli B- sarjassa . Vuonna 1952 seura joutui myymään hiihtomajansa Kainuun Rajavartiostolle.
Vuosikymmenen puolivälin tienoilla seuran jäseniksi liittyi Jormuan Kirisä Leinosen veljessarja Kalle, Reino, Martti ja Veikko. Maakuntaviestiin valmistauduttiin nyt uusin voimin. Leinoset täydensivät Asser Kemppaisen, Bruno Leinosen, Veikko Eskelisen ja Olli Määtän sekä vielä "vanhoilla päivillä" mukaan kuntoutunut Eino Hyyryläisen muodostamaa viestijoukkuetta. Hiihtoseura voitti viestin.

1956 oltiin taas laskussa ja palkintosijat menivät muille seuroille. Seuratoimintaa pidettiin silti vireänä ja jo samana vuonna oltiin näkyvästi mukana Eliaksen hiihdon järjestelyissä. Tästä kunto- ja massahiihtotapahtumasta tulikin sitten suosittu kevät talvien tapahtuma.

MÄKIHYPYSSÄ JA YHDISTETYSSÄ HIIHDOSSA UUSIN VOIMIN.


Siirryttiin Meriläisen ja Väisäisen kauteen .
Vimpelin vaaran rinteeseen rakennettiin vuosina 1957-58 uusi nk. suurmäki, jossa pystyi peräti 60- metrin leiskautuksiin. Aiempi mäki oli parikymmentä metriä "pienempi ". Sotkamolaiset olivat jo useita vuosia saaneet ha joitella koti mäes- sään ja heidän kanssaan miteltiin paremmuutta seuraottelun merkeissä.

KHS:n mäkikaartiin oli noussut 1940- luvulla lajin pariin tulleet Eero Jokelainen, Arvo Karjalainen, Olavi Lehtonen, Lauri Niskanen, Reijo Mäkiaho, Raimo Forsberg, Jorma Karjalainen ja Kalle Kinnunen.

Uuden mäen rakentamiseen oli saatu Opetusministeriöltä peräti viisi miljoonaa markkaa veikkausvoittovaroja. Kajaanin kaupunki oli voimallisesti mukana ei vain avustuksen anojana, vaan myöskin palkkaamalla työntekijöitä. Silti valtaisan urakan tekivät talkoolaiset. Mäen vihkiäiskilpailut pidettiin 8.12 .1957.

Uuden mäen innostamina anoivat kajaanilaiset Suomen mestaruuskilpailuja ja ne myönnettiin vuodeksi 1959. KHS:n yhteistyökumppanina oli Kainuun Ärjy. Urakka oli kova, mutta kannattava. Kolme päivää kestaneitä kisoja seurasi yli 30.000 katsojaa. Samalla seura korjasi heikentynyttä talouttaan. Yhdistetyssä kilpailussa sijoittui Jukka Meriläinen pronssille, minkä ansiosta hänelle avautui ulkomaan edustustehtäviä. Kisat olivat muutoinkin kaikkien aikojen kisat. Ei vain yleisömenestyksellä mitat- tuna, vaan myöskin tuloksien valossa. "Hämytsaaren isäntä", Eero Kolehmainen ja Arvo Viitanen soittelivat ensiviulua henkilökohtaisilla matkoilla. Viestissä juh- li Otanmäen Teräs. Mm. Kalevi Oikarainen esiintyi näissä kisoissa ja Otanmäkeä edustaen lahjakkaana uuden hiihtäjäpolven edustajana sijoittuen 15 km:n kilpailussa hopealle.

Kainuun Hiihtoseuran järjestämiä vuoden 1959 kisoja kunnioitti läsnäolollaan Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen. Yleisömenestys on osin selitettävissä hänen läsnäolonsa takia, mutta kyllä silloin haluttiin nähdä myöskin maailman tasoa olevia hiihtäjiä ja mäkikilpailujen sankareita. Takuumiehinä tästä olivat Juhani Kärkinen, Pekka Yli-Niemi ja Veikko Kankkonen.

HIIHDON LAMAKAUSI JATKUI, MÄKI- YHDISTETTY sekä PUJOTTELU AVAINASEMASSA


1960- luvun merlestyslajeja olivat mäki ja yhdistetty. Jukka Meriläisen rinnalle mäkimiehenä kohosi Heikki Väisänen. Pujottelussa korvasi "vanhan kaartin" Markku Kaakinen ja Pekka Ipatti. Kova keskinäinen kilpailu nosti poikien suoritus tason aivan valtakunnan kärkeen. Vuonna 1967 he sijoittuivat samalla ajalla SM-hopealle.

Kainuun Hiihtoseuran historiakirja kertoo, että KHS halusi järjestää arvokisoja taloutensa tukemiseksi. Toisaalta myöskin kaupungin johto näki selkeästi "markkinaraon" ja kaupungin imagon kohotustilaisuuden SM- tason kilpailutapahtumissa. Tästä selvänä osoituksena, että vuoden 1970 Suomen mestaruuskilpailujen päätoimikunnan puheenjohtajaksi lupautui kaupunginjohtaja Heikki Komulainen. Varapuheenjohtajana toimi Kainuun Prikaatin komentaja, eversti T.Olavi Lehti.

Yhteistyökumppanina kaupungin lisäksi oli nyt Kainuun Prikaati. heillä olikin resursseja ei vain latujen tekoon, mutta myöskin tietoliikenteen rakentamiseen !

Kaupungin voimakasta mukana oloa ei sovi vähätellä. Kaikki johtavassa asemassa olevat olivat eri tehtävissä. Kilpailun lääkäreinäkin toimivat Heikki Savolainen ja Reino Karjalainen. Urheilumaailman hyvin tuntemat henkilöt.

Television näkyvyysalueen laajentuessa kaikkialle Kainuuseen selittää osin sen, että vaikka kuinka oli panostettu kisajärjestelyihin, niin kisoihin saatiin myytyä vain 6449 pääsylippua.
Mäkikilpailuissa sijoittui Heikki Väisänen kolmanneksi ja Eljas Heikkinen viidenneksi. Joukkuemäessä KHS oli Heikin tavoin myöskin pronssilla. Hiihdossa oli parhaana hiihtoseuralaisena Jorma Härkönen, sijoitus 50 km:n kilpailussa 31.

HEMMO SAVIKON JOHDOLLA 1970-luku. TAPIO RÄISÄSEN MENESTYSTARINA ALKAA


Alppinisti Savikolla oli ollut seuran puheenjohtajan nuija jo vuodesta 1969 lähtien. Vuonna 1971 otsikoi paikallinen sanomalehti: "Jos veikkausvaroja saadaan Vimpelinvaaran takarinteessä on vuoden päästä hiihtohissi". Varoja saatiin. Rinteen ja hissin ympärille perustettiin vuonna 1974 hissiyhtiö, jonka pääosakkaana oli KHS. Näin pujottelijoiden tilanne parani ja harrastajien määrä lisääntyi.

Seuran hiihtotoimintaa vahvistamaan oli saatu Jorma Härkönen, RiPy:stä, Eero Härkönen ja Ossi Kaipainen SoJy:stä sekä Eero Väisänen Kajaanin maalaiskunnan urheilijoista. Kohta Väisäsen vanavedessä liittyi seuran riveihin Kuohun Eero Kovalainen. Martti Tervo innostui myöskin harjoittelemaan kovaa ja seuran mieshiihdon taso kainuulaisittain ajatellen oli kova. Miehet toivat joukon PM-mitaleita ja osallistuivat SM-viestiin mm. Kouvolassa.

Seurassa oli aloitettu määrätietoinen valmennustoiminta ja Taivalkosken Kuohun kasvatti Tapio Räisänen oli siirtynyt Kajaanin Teknillisen koulun oppi1aaksi. Mahdollisuudet mäkiharjoitteluun olivat Vuokatin ohella Kajaanissakin hyvät, joten Tapion nousu maamme mäkikaartin huippujoukkoon alkoi varmistua. Vuosi 1978 oli seuran historiassa käännekohta. Tapio Räisäsen maailmanmestaruus ja maaliskuussa pidetyt Hopeasomman loppukilpailut muodostuivat sellaisiksi ponnis- tuksiksi, että aiemmin Kainuussa ei sellaista ollut tapahtunut. Junioreista maamme karkikaartiin nousivat Jouko Karjalainen, Kimmo Kylmäaho, Kari Jääskeläinen ja Jyri Pelkonen. Hiihdossa uudet tuulet näkyivät vasta 1980- luvun puolivälissä.

HOPEASOMMAN LOPPUKILPAILUT 1978 ANTOI SYSÄYKSEN SEURAN 50- VUOTISEN TAIPALEEN JUHLAKISOILLE VUONNA 1981.


Maailman "suurimmat hiihtolajien kilpailut" HS- loppukilpailut, jolloin Kajaanissa järjestettiin hiihto, mäki- ja yhdistetyn lajit sarjoissa 14- 16 vuotiaat, muodostuivat sekä taloudellisesti, että menestymisen mitalla mitattuna sellaisiksi, että seura uskalsi valmistautua vuoden 1981 SM- hiihtoihin turvallisin mielin. Olihan kisaorganisaatio pääpiirteiltään valmis ja suorituspaikkojen rakentaminen Vimpelinvaaraan ja - laaksoon oli meneillään. Vimpelin niityille oli pohjattu uusi keskusurheilukenttä, joka toimi hiihdon lähtö- ja maalipaikkana. Katsomotilat olivat kisojen aikana vielä keskeneräiset, mutta ei se pahemmin tahtia haitannut.

Kainuun Hiihtoseura ja kajaanilaiset saivat kiitosta runsainmitoin. Heimo Kamppmanin ohjelmoima ajanottojärjestelmä toimi hyvin. Jopa kisojen arvonta suoritettiin tietokoneella. Ensimmäistä kertaa SM- hiihtojen historiassa.

Latujenkin suhteen saimme kiitosta. Olihan kaupunki hankkimassa omaa telamaasturia ja se oli kisojen ajan koekäytössä. "Ladut olivat kuin rautatiet", uutisoivat lehdet. Toisaalta kisojen uutisointi kertoi myöskin organisaation toimivuudestakin, että "jokainen mies tai nainen näytti seisovan koko ajan oikeassa paikassa ja mikä tärkeintä, kaikki tuntuivat todella tietävän, mitä tekivät".

Kisat olivat mainosta koko Kainuulle ja Kajaanille. Tulihan monen etelän miehen ja naisen tietoon sekin maatieteellinen tosiasia, että Kajaani ei ole lapissa, vaan keskellä Suomea!

SM- kisojen jälkeen jatkuivat syntymäpäiväjuhlat tai oikeammin perustamisen juhlat 25.4.1981 ja Suomen Hiihtoliittoa edusti liiton varapuheenjohtaja Antti Hyvärinen. Juhlavuotta juhli myöskin Tuovi Kaikkonen sijoittumalla tyttöjen 16- sarjassa hopealle. HS-loppukilpailut käytiin tuolloin Rovaniemellä .
Jouko Karjalainen oli jo vuonna 1980 sijoittunut yhdistetyn kilpailun hopeatilalle OK- kilpailuissa.
Jouko Karjalaisen ura jatkui menestyksellä vuoden 1984 Sarajevon OK- yhdistetyssä, saavutuksena jälleen hopeamitali. Jouko Karjalaisen yhdistetyn menestystä täydensi Jyri Pelkonen kahdella pronssitilalla joukkuekilpailuissa ja saavuttamalla useita mitalitiloja SM- yhdistetyssä.

NUORTEN ESIINMARSSI HIIHDOSSA JA AMPUMAHIIHDOSSA. RÄISÄSEN ESIMERKKI NOSTI MÄKIMIEHIÄ.


Tapio Räisäsen mäkikoulu nosti kansallisen kärjen tuntumaan myöskin Ahosen veljekset Veli-Matin ja Hannun. Pekka Suorsa jaksoi pisimpään ja voitti yhden osakilpailun Keski-Euroopan mäkiviikolla 1986.

ampumahiihto menestyi Pekka Kärnän puheenjohtakaudella hyvin ja trio Kari Mäkinen Timo Ronkainen ja Jouko Piirainen ylsivät jopa hopealle SM- kilpailun viestissä.

Nuorten sarjoissa määrätietoinen valmennustoiminta tuotti vuosina 1985 ja 1986 useita SM- tason mitalisijoja. Markku Vehkaoja, Tero Kemilä ja Kimmo Komulainen saavuttivat pronssisen mitalin vuoden 1985 viestissä. Nuoremmassa, 17.-l8 vuotisten sarjassa, vuonna 1986 Veli-Matti Hulkko, Jari Kangasniemi ja Jari Vilmi ylsivät myöskin pronssille.

Tyttöjen sarjoissa menestyneitä olivat Outi Määttä, Tuula Surkka, Riitta Kinnunen, Tuula Maksniemi ja Tuovi Kaikkonen. Lahjakkaat neitoset joutuivat kuitenkin vähentämään hiihtoharjoittelua ja vähin erin lopettamaan siirryttäessä opiskelutaipaleille.

SEURA VALMLSTAUTUI VUODEN 1991 - SM- HIIHTOIHIN


Kainuun Hiihtoseuran taloudellisen toiminnan pönkittämiseksi ja varmistamiseksi rakennettiin talkoilla kioski Laajankankaan alueelle. Eliaksen hiihdon kehityksen laantuminen laittoi kehittelemään PIETARIN HIIHTOA. Laturetken, joka suuntautui Kajaanin eteläpuolelle, nimi johdettiin kaupungin perustajasta Pietari Brahesta..
Hiihtotapahtumaan liitettiin myöskin juoksutapahtuma ja monet himokuntoilijat suorittivat samana päivänä molemmat lajit peräperää. Sekään kuntoilumuotu ei Lyönyt leiville, kuten sanonta kuului, koska palkintoina olisi pitänyt olla seteleitä ja niitähän ei kertynyt muutaman henkilön osanottomaksuista.
Sotkamolaiset alppinistit perustivat oman seuran ja lunastivat Vimpelinvaaran hissiyhtiöltä KHS:n osakkeet. Kainuun Hiihtoseura luopui alppitoiminnasta, koska harrastajamäärä ei riittänyt kahden seuran tarpeisiin.
1980- puolivälissä käynnistettiin Kajaanin liikuntahallissa ISÄNPÄIVÄN Suuren työmäärän vaatinut messutapahtuma kuivui kokoon kolmen kokeilun jälkeen sillä, kun yleisöä ei saatu liikkeelle ja samalla loppuivat näytteilleasettajat.

Vuoden 1991 SM- hiihtojen valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin. Samalla seuran johtokunta päätti julkaista seuran 60- vuotisesta taipaleestajuhlakirjan. Kirjan kokoaminen uskottiin liikunnanopettaja Sulo Kyllöselle, seuran pitkäaikaiselle valmentajalle ja varapuheenjohtajalle. Juhlakirja valmistui ajallaan ja se julkistettiin keväällä 1991 seuran viettäessä 60- vuotisjuhliaan.

Seuran talouden parantamiseksi käynnistettiin myöskin Bingo-toiminta. Aluksi näyttikin siltä, että siitä muodostuisi toimiva rahasampo, mutta bingobuumin laannuttua sekin toiminta oli lakkautettava. Bingo myytiin 1998. Kioskitoiminta loppui tai se sai luonnollisen lopun, kun vuokrasopimus kaupungin kanssa päättyi. Uuttaa ei kannattanut rakentaa, koska tasovaatimus olisi ollut liian raskas toteutettavaksi .

Suomen mestaruushiihdot eivät pakkasen takia onnistuneet toivotulla tavalla. Hiihtämään päästiin vain yhtenä päivänä ja kova pakkanen siirsi loput lajit kevättalven kisojen yhteyteen.

VALMISTAUTUMINEN VUOSITUHANNEN VAIHTOON.


Seuran pitkäntähtäimen ohjelman mukaan seuraava suuri koetus, SM- hiihdot,olisi pidettävä 2001, Jolloin seuran 70- vuotisjuhlia vietetään. Valmennustoimintaa tiivistettiin ja tuloksia alkoi selvästi näkyä. Hulkko kolkutteli maastoshiihdossa kärkihiihtäjien kannoilla. Timo Ojala oli toinen HS- loppukilpailun kahdeksalla kilometrillä. Vuosi 1991.
Torniossa pidetyissä HS- loppukilpailuissa 1994 oli 14- vuotiaiden poikien tuomisina HS- mestaruus viestissä .
Vuonna 1995 järjestivät KHS:n naiset jymy yllätyksen voittamalla Suomen mestaruuden 3 x 5 km:n viestissä. Anne Sirviö, Jaana Ahonen ja Hanne Lahtinen olivat mestaruuden takana. Ampumahiihtäjätkin petrasivat harjoitteluaan ja aivan valtakunnan kärkikaartiin nousivat jo tyttöjen sarjoissa Hanna Moilanen ja Outi Kettunen. Molemmat saalistivat useita Suomen mestaruuksia. Outi Kettunen on nyt jo varmistanut paikkallsa AH- liiton A-ryhmässä. Hiihtäjättäressä on mestariainesta.
Ampumahiihtäjät muodostivat itsenäisen seuran vuonna 1998.

Valmennustoiminnan ja samalla seuran näkyvyyttä ajatellen muodostettiin 1996 SKI- 5 ryhmän tähtäimenä vuosituhannen vaihde. Ryhmään tulivat silloin Olli Ohtonen, Antti Rahikkala, Mikko Myöhänen, Petri Rönkkö ja Pekka Huttunen. Ryhmä, joka oli esiintynyt edukseen jo HS- ikäisenä. Tyttöjen ja naisten "tehoryhmään" kuuluivat Satu Hirvelä ja Anne Sirviö .

Talvella 1997 joutui seura lyhyellä varoitusajalla jarjestämään nuorten SM-viestit . Niissä kisoissa ei vielä menestystä mitalitiloille suotu, mutta jo vuonna 1999 saavuttivat nuoremme 20- vuotiaiden viestissä hopeaa. Petri Rönkkö, Olli Karppinen ja Olli Ohtonen sankareina.

Olli Ohtonen hiihti hopeaa sekä 20- vuotisten että 22-vuotisten SM-kilpailuissa. Edustaen Suomea kunniakkaasti myöskin nuorten MM- kisoissa.
Varsinaisen jymy-yllätyksen koki KHS, kun Kuhmossa järjestetyissä HS- loppukilpailuissa ylitti 16- vuotisten poikien viestijoukkue ensimmäisenä maalilinjan. Tuloksena hopeasompa ja Suomen mestaruusmitali. Mestarit Janne-Matti Korhonen, Teemu Härkönen ja Matti Heikkinen. Laitetaan nimet muistiin!

Historiakatsauksen lähteenä mm. Sulo Kyllönen: Kainuun Hiihtoseura 1931 - 1991 teos.